Viimeinen ehtoollinen | Klaus Wivel

"Silmiemme edessä on kehittymässä skandaali: kristittyjen joukkokarkotukset Lähi-idässä." Näin kirjoitti toimittaja Klaus Wivel vuonna 2011 Weekendavisenissa julkaistussa avoimessa kirjeessä juuri nimitetylle ulkoministerille Villy Søvndalille ja kysyi, mitä hallitus aikoo tehdä. Hän ei saanut vastausta. Sen sijaan hän matkusti Israeliin, Gazaan, Egyptiin, Libanoniin ja Irakiin ymmärtääkseen itse, mistä eräässä aikamme suurimmista ihmisoikeusrikkomuksista on kyse.

Mitä hän löysi? Pappeja, joiden kirkot oli poltettu, vainottuja ihmisiä, jotka joutuivat musliminaapureidensa painostuksen kohteeksi, ylpeitä ihmisiä, jotka kieltäytyvät nöyryytyksestä, koska he elävät kristinuskon kehdossa, isiä, jotka ovat menettäneet poikansa, äitejä ilman toivoa, lapsia ilman vanhempia, ja lisäksi useita hyvää tarkoittavia länsimaalaisia, jotka yhtä lailla syyllisyydentunteen vallassa kolonialismin synneistä kuin suurissa toiveissa arabi-kevään kuumeen suhteen kielsivät kaiken ongelman

Klaus Wivel kertoo teoksessaan THE LAST NADVER aikamme hylkiöstä, muslimimaiden kristityistä. Muinaiset kiistat, uskonnolliset erimielisyydet, alueelliset ristiriidat ja sitkeä epäluottamus ovat johtaneet siihen, että satojatuhansia ihmisiä on viime vuosikymmeninä alistettu ja karkotettu. Ulkomaailman reaktio on yhtä vaitonainen kuin ulkoministerin.